Ammattiliitto JHL valmistautuu ensi kevään tes-neuvotteluihin normaalein askelmerkein mutta avoimena uusille tuulille.
– Paikallinen sopiminen on mahtava juttu, kunhan se ei ole ristiriidassa työehtosopimusten tai lainsäädännön kanssa, sanoo JHL:n neuvottelujohtaja Mari Keturi.
Suomalaisten työehdot ovat vuosikymmeniä perustuneet yleissitoviin virka- ja työehtosopimuksiin, jotka on neuvoteltu työnantaja- ja työntekijäliittojen kesken.
Nyt neuvottelumaisema on murroksessa. Nimittäin metsä- ja teknologiateollisuuden työnantajat ovat siirtymässä joko kokonaan tai osittain valtakunnallisista neuvotteluista yrityskohtaiseen sopimiseen. Kumpikin ala on Suomen viennin kannalta keskeinen.
Julkisten alojen neuvotteluasetelma on entisen kaltainen, ja JHL valmistautuu sopimuskierrokseen tavalliseen tapaan. Kuntien, valtion ja kirkon työnantajaorganisaatioilla on lakisääteinen velvollisuus neuvotella yleissitovat sopimukset.
– Yksikään meidän työnantajaliittojemme neuvottelukumppaneista ei ole ilmoittanut haluavansa luopua valtakunnallisista työehtosopimuksista.JHL:n neuvottelujohtaja Mari Keturi
Uusia, valtakunnallisia työehtosopimuksia korvaavia yrityskohtaisia sopimuksia ei ole tulossa myöskään niillä yksityisillä sopimusaloilla, joissa JHL on neuvotteluosapuolena.
– Yksikään meidän työnantajaliittojemme neuvottelukumppaneista ei ole ilmoittanut haluavansa luopua valtakunnallisista työehtosopimuksista. Tälle neuvottelukierrokselle lähdetään normaalein askelmerkein, vahvistaa JHL:n yksityisten sopimusalojen neuvottelujohtaja Mari Keturi.
Sote-uudistus ja hyvinvointialueiden perustaminen muuttavat kunta-alan sopimusjärjestelmää olennaisella tavalla. Kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä ollut sosiaali- ja terveysalan henkilöstö on siirretty syyskuun alusta lukien SOTE-sopimuksen piiriin. Se on työntekijämäärällä mitattuna kunta-alan suurin yksittäinen sopimus, ja se koskee myös useaa kymmentä tuhatta JHL:n jäsentä.
Hyvinvointialueille siirtyy myös työntekijöitä, jotka eivät ole uuden SOTE-sopimuksen piirissä. JHL neuvottelee heidänkin puolestaan työehtosopimukset, mutta sopimusrakenteiden keskeneräisyys vaikeuttanee työtä kuntapöydässä. Vaikuttaa siltä, että heidän kohdallaan noudatetaan vielä seuraavalla sopimuskaudella nykyisiä kuntasopimuksia.
Maltti ei ole enää valttia
Kuntapuolella on viime aikoina käyty paljon keskustelua siitä, kenelle tulevan neuvottelukierroksen palkankorotukset tulisi kohdentaa. JHL:n lähtökohta on, että palkankorotukset kuuluvat kaikille palkansaajille. Liitto tavoittelee tuntuvia yleiskorotuksia.
– Tavoittelemme ostovoimaa säilyttävää ja parantavaa ratkaisua. Palkalla on tultava toimeen työstä riippumatta, sanoo JHL:n julkisten sopimusalojen neuvottelujohtaja Kristian Karrasch.
Toinen perusperiaate on, että samasta työstä pitää maksaa samaa palkkaa. Keturin mukaan sektorien sisällä palkkatasa-arvo toteutuukin kiitettävästi muun muassa lain määräämien palkkakartoitusten seurauksena. Ongelmia on lähinnä eri alojen välillä, kun saman koulutustason työntekijät eivät ole samalla palkkatasolla.
Liitto pyrkii ehkäisemään epätasa-arvoa muun muassa tavoittelemalla palkankorotuksissa niin sanottua sekalinjaa.
Tällöin korotukset maksetaan yleensä alemmissa palkoissa euromääräisinä ja ylemmissä palkoissa prosenttimääräisinä, mikä suosii matalapalkkaisia.
Valtaosa JHL:läisistä työskentelee aloilla, joiden maltilliset palkkaratkaisut ovat mukailleet teollisuuden korotuksia. Alojen välinen koordinointi on kuitenkin ongelmallista, koska sen seurauksena matalapalkka-alat eivät pääse pois palkkakuopasta.
– Ei auta, jos alan sisällä jaetaan kakkua uudestaan, mikäli kakku on ennestään pieni. Myös tästä syystä meidän ei kannata neuvotteluissa vilkuilla liikaa sivuille, sanoo Karrasch.
Elämäntilanteet otettava huomioon
Muiden alojen palkkaratkaisut ovat viime vuosina myötäilleet teknologiateollisuuden sopimuksia. Koska entinen teollisuuden sopimuskenttä on pirstaloitumassa, on epäselvää, syntyykö korotuksissa samanlaista yhtenäistä linjaa kuin aiemmin.
Lokakuun alussa metsäyhtiö Stora Enso ja työntekijöitä edustanut Paperiliitto solmivat yrityskohtaisen työehtosopimuksen.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 6. lokakuuta, että sopimus ilman muuta pyörii jonkinnäköisenä keskustelun pohjana sitten tulevissakin neuvottelupöydissä. Eloranta pohti samassa artikkelissa, että vuotuinen noin kahden prosentin palkankorotustaso on tasapainoinen ratkaisu tähän tilanteeseen.
Karrasch ja Keturi eivät ota tässä vaiheessa kantaa JHL:n tavoittelemiin prosenttimääriin. Palkankorotusten suuruuteen vaikuttaa myös se, halutaanko sopimustekstiin lisätä laadullisia tavoitteita.
– Sekä alle kuuden tunnin työvuoroja että ylipitkiä rupeamia tulee välttää.JHL:n neuvottelujohtaja Kristian Karrasch
– Pyrimme esimerkiksi saamaan omaisiaan satunnaisesti hoitaville lisää palkallisia vapaapäiviä. Tämän tavoitteen läpimeno edellyttää varmasti kokonaispaketin tarkkaa punnintaa molemmin puolin neuvottelupöytää, sanoo Keturi.
Vaatimus liittyy sopimusneuvottelujen toiseen pääteemaan, eli työntekijöiden kokonaishyvinvointia tukeviin parannuksiin. Eri-ikäisten työntekijöiden elämäntilanteet on otettava paremmin huomioon, ja työvuorosuunnittelussa tulee panostaa terveellisiin ja turvallisiin työaikoihin.
– Sekä alle kuuden tunnin työvuoroja että ylipitkiä rupeamia tulee välttää. Työntekijöillä pitää olla mahdollisuus myös riittävään palautumiseen esimerkiksi työmatkojen jälkeen, sanoo Karrasch.
Kokonaisuuteen kuuluu perhevapaiden lakiuudistus. Neuvotteluissa on ratkaistava, tuleeko työehtosopimuksiin vanhemmille yhteinen määrä palkallisia vanhempainvapaapäiviä. Toinen mahdollisuus on, että vapaat jyvitetään heille erikseen kuten aiemmin.
Paikalliset sopimukset nousussa
Paine lisätä paikallista sopimista kasvaa kasvamistaan. Ammattiliitot nähdään usein uudistusten vastustajina, mutta tämä ei Mari Keturin mukaan pidä paikkaansa.
– Paikallinen sopiminen on mahtava juttu, kunhan se ei ole ristiriidassa työehtosopimusten tai lainsäädännön kanssa.
Keturi painottaa, että paikalliset sopimukset tulee solmia luottamusmies tai JHL:n yhdistys alasta riippuen. Tämä edellyttää, että näiden neuvotteluja sopimusosaaminen on kunnossa ja tiedonsaanti riittävä.
– Perusajatuksena on, että määräykset tai suositukset pelisäännöistä löytyisivät työehtosopimuksista, mutta yksityiskohdista sovittaisiin paikallisesti.JHL:n neuvottelujohtaja Kristian Karrasch
JHL on ensimmäistä kertaa listannut aihepiirejä, joihin pyritään vaikuttamaan paikallisella sopimisella. Näitä ovat suojavaatteet, etätyö, ilmastonmuutos ja työsuojelu.
– Perusajatuksena on, että määräykset tai suositukset yleisistä pelisäännöistä löytyisivät työehtosopimuksista, mutta yksityiskohdista sovittaisiin paikallisesti, Karrasch sanoo.
Sopimustavoitteet perustuvat JHL:n edustajiston sopimusaloitteisiin, jäsenkyselyyn, yhdistysten palautteeseen ja riitatilanteissa ilmenneisiin epäkohtiin. Liiton hallitus hyväksyi neuvottelujen pääteemat lokakuun alussa. Ne esitellään jäsenistölle virtuaalisella kenttäkierroksella marras- ja joulukuussa.
Liiton neuvottelijoilla on rauhoittava viesti yleissitovuuden tulevaisuudesta huolta kantaville: nykyiselle sopimusjärjestelmälle on edelleen oikeutus ja suomalaista työelämää ja sopimusaloja pystytään kehittämään muuttamatta sopimusrakenteita.